Montessoripedagogiikka

 

Montessoripedagogiikan ”äiti” on Maria Montessori (1870-1952) joka oli maansa historian ensimmäisiä naislääkäreitä ja myöhemmin Rooman yliopiston antropologian ja terveysopin professori.  Montessorin kasvatusajatukset ovat levinneet vuosikymmenten varrella laajalti ympäri maailmaa. ”Auta minua tekemään itse”; on yksi montessoritoiminnan johtoajatuksista. Montessoripedagogiikka perustuu lapsen kehityksen tukemiseen huomioiden hänen erityiset kehitys- ja herkkyyskaudet, tendenssit sekä vastaanottavaisen mielen. Montessoriympäristössä aikuinen ei tee lapsen puolesta asioita, joista lapsi pystyy ja haluaa selviytyä itse. Lapsia kannustetaan omatoimisuuteen. Jokaisella on mahdollisuus valita itse tehtävänsä oman mielenkiintonsa ja kehitysvaiheensa pohjalta. Lapsi oppii vähitellen tekemään valintoja mielekkäällä tavalla.

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Herkkyyskaudet

 

Montessorin havaintojen mukaan tietyt asiat ja toiminnot kiinnostavat lapsia tiettyinä aikoina. Hän kutsui näitä lapsen kehitystä ohjaavia kausia herkkyyskausiksi. Montessorivälineistön tehtävänä on vastata herkkyyskausiin, tukea ja auttaa lasta kohti itsenäisyyttä ja itseksi kasvamista. Aikuinen ei pysty suoraan vaikuttamaan herkkyyskausiin, mutta voi auttaa lasta järjestämällä lapselle ympäristön, jossa lapsi voi tehdä tehtäviä ja oppia asioita, joista hän on kiinnostunut.

 

Herkkyyskaudet ovat:

• kielellinen herkkyyskausi 0-6 v

• järjestyksen herkkyyskausi 9kk-3v

• kiinnostus pieniin esineisiin 1-2,5v

• aistitoimintojen tarkentuminen 0-5v

• sosiaalinen kehittyminen 2,5-6v

• liikkumisen herkkyyskausi 1-4v

Montessorivälineistö ja -ympäristö

 


Montessoripedagogiikassa ympäristöllä on keskeinen merkitys. Montessorin ns. valmisteltu ympäristö pyritään suunnittelemaan niin, että se parhaiten vastaisi lapsen kulloistakin kehitysvaihetta ja toimintaa suuntaavia herkkyyskausia.
 

Montessorin kehittämät välineet ovat opetusmateriaalin runko. Ne ovat syntyneet lasten käyttäytymistä havainnoimalla. Välineet innostavat lapsia ja tukevat kehitys- ja herkkyyskausien tarpeita. Useat välineet on suunniteltu itsekorjaaviksi. Lapsi saa tällöin mahdollisuuden kokeilla ja keksiä omatoimisesti. Onnistumisen elämykset kasvattavat luovuutta ja itseluottamusta.

 

Montessorivälineistö jakautuu osa-alueisiin, joita ovat:

1.  käytännön elämän työt

2.  aistivälineet

3.  kielivälineet

4.  matematiikkavälineet

5.  kulttuurivälineistö, johon kuuluvat maantiede, biologia, historia ja taiteen eri muodot

 

Välineistön käyttö ei ole itseisarvo sinänsä, vaan sillä on nimenomaan välineellinen tehtävä.

Välineistön tarkoituksena on auttaa oman ajattelun käynnistämistä, ymmärtää oppimista ja luovaa ajattelua.

Ohjaajan tehtävänä on toimia lapsen ja hänen perheensä tukena lapsen kasvussa kohti itsenäisyyttä.